Elämä näytti nurjan puolensa ja imaisi voimat minimiin, mutta täällä ollaan taas.

Elossa. Voimissani.

Olen onnellinen ja siunattu saadessani tehdä työtä ihmisten kanssa - ei enää tietokoneen ääressä ja palavereissa istumista, bittiavaruudessa seikkailemista. Vaan ihan aitoja, rehellisiä ja avoimia ihmisiä. Tuo Universumi on välillä rankkakin Pomo; heittää eteen ihmisiä, joiden hauraus parisuhteiden tai oman elämänsä haasteiden kanssa muistuttaa niin kovin omia kokemiani.

Siinä hetkessä korostuu se, etteivät omat ongelmani saa saati voi sekoittua kohtaamani ihmisen ongelmiin. Valomaailma tuo lempeästi - joskus jämäkästikin - viestejä ja vahvistuksia välitettäväksi säröjään varjelevalle, epävarmuudessaan havisevalle tai tuskansa varovasti paljastavalle. Siinä hetkessä olen suunnattoman kiitollinen, että saan enkeleiden ja oppaiden välikätenä tuoda voimaantumisen sanoja. Lohtua.

Minun maailmani pyllähti viime talvena ja hetkeksi kadotin itsekin näkymät ja luottamuksen Valon voimaan. Vaikka oma ohjaus tuntui toviksi hukkuneen, sain kuitenkin kokea olevani avuksi toisille eksyneille.

Kanavat ovat auki, luottamus löytynyt ja oma elämä asettumassa uusiin uomiinsa. Kiitollisena tästäkin kokemuksesta teen työtäni Valon parissa entistäkin vahvemmin ja herkemmin.

Täällä ollaan. Elossa ja olemassa. Väkevästi, herkästi ja ohjauksessa.