Elämä on valintoja; pieniä ja suuria, turhan tuntuisia ja tuiki tärkeitä, joka hetki. Sain Pomolta tehtäväksi puhua Mielialojen tartuntataudeista. Siitä, kuinka helppoa onkaan levittää ympärilleen Positiivisuuspöpöjä ja myös siitä, miten tuskastuttavaa saattaa Negaloisien torjuntatyö olla. Arjen tartuntataudeista, jotka kuuluvat ihan jokaisen elämään.
Negaloiset uiskentelevat katkerissa vesissä, löytävät tylsäätyhmääikävää lähes kaikista asioista ja lähes päivittäin. Ne tarttuvat juorujen kylkiäisinä, huhujen ja arvailujen taskuissa vaeltavat ihmiseltä toiselle. Negaloiset suorastaan villiintyvät ennakkoluulojen, paheksunnan ja tuomitsemisen tavatessaan!
Tartunnan saanut ihmispolo kulkee suupielet alaspäin ja kulmat kurtussa, puhuu narisevalla tai koppavalla äänellä ja tuntee suurenmoista ylemmyydentunnetta tai maahanvajoavaa huonommuutta. Jos aurinko paistaa, paistaa se liian kirkkaasti. Jos sataa vettä, niin "aina sataa". Lotossakaan ei tule edes pienempiä voittoja ja anoppi on hirviö ja pomo on suorastaan tyranni. Tiedätte varmaan tämän sairastuneen.
Positiivisuuspöpön saanut hymyilee epäilyttävästi tuntemattomille kadulla ja hissinovella, saattaa jopa sanoa jotain. Tällainen ihminen tuntuu olevan käsittämättömän "elastinen"; hän tuntuu kaivavan jotain hyvää jokaisesta ihmisestä, asiasta ja tapahtumasta - etenkin negaloistartunnan saaneesta. Pöpö ei aiheuta harhaisuutta tai levitointia, vaikka sellaistakin voi joissain yksittäistapauksissa olla havaittavissa. Jalat maassa kulkee eloonsa tyytyväinen ihmisraukka, pyhimyksen kehää hänellä ei kuitenkaan ole. Hän on vain tänäkin aamuna valinnut olla iloinen auringonpaisteesta, tai nauttia keväisestä sateesta, tai kiittää siitä että on herännyt tähänkin päivään.
Molemmissa tautiversioissa ääripäät ovat huolestuttavia ja vaativat pikaisia toimenpiteitä. Lievemmissä versioissa suureksi avuksi on tietoinen mielen jumppa ja lääke on molemmille potilastyypeille tismalleen sama: valinta. Valinta siitä, kuinka päätän suhtautua kulloiseenkin hetkeen, tapahtumaan, tunteeseen ja tulevaan. Tragedioita ja hirveyksiä tapahtuu eikä yltiöpositiivisuus toimi tuolloin. Silloin otetaan avuksi Myötätunto, Empatia ja Rakkaus. Positiivisuuspöpöjen jalompia muotoja. Kulmat kurtussa negaloisistaan kärsivä ihminen kaipaa apua valintojen tekemiseen ja Myötätunto on silloin erinomainen hoitomuoto.
Intiaanitaru kertoo, että heimossa oli sääntö: kun jollekulle heimon jäsenestä tapahtuu jotain ikävää (hevonen tai puoliso kuolee tai katoaa tms.), hän saa itkeä ja surra heimonsa sylissä. Kunnes erään kerran heimopäällikkö toteaa: "Olemme kuunnelleet ja myötäeläneet suruasi nyt kolmesti. Nyt riittää. Mitä aiot tehdä, että pääset elämänsyrjään taas kiinni?" Rakkautta ja rajoja tarjosivat lääkkeeksi jo tuolloin. Valinnan paikka.
